VINKKEJÄ YO-KIRJOITUKSIIN VALMISTAUTUVALLE

ABI - HAASTA ITSESI!

1. Energiamalli

- ei töitä

- vireyteen vaikuttavat: uni, liikunta, ruoka ja mieliala

- lue kun olet vireä

- aivoergonomia, kun luet kirjaa pitkän aikaa on hyvä antaa aivoille välillä toisenlaisia virikkeitä esim. lähteä ulos kävelemään ja suunnata katse kaukaisuuteen. Huonoja välipaloja ovat esim. somen tuijottelu ja nettisurffailu. Tuolloin aivot joutuvat samankaltaisen tehtävän äärelle.

- pidä pieniä taukoja lukemisen välissä

- pyri lukulomallakin pitämään kohtuullinen päivärytmi

- ei liikaa syömistä ennen lukemista

- ILO! Tee jotakin kivaa. Käy elokuvissa. Pelaa sählyä.

- Älä aja itseäsi piippuun ennen kirjoituksia. Kirjoituksissa tarvitset vielä voimia ja selkeätä päätä. Jos vain mahdollista, ala keventää lukemista kirjoitusten alla. Aivan kuten urheilijat herkistelevät ennen suuria kilpailuja.

- aivot jäsentävät tietoa vielä lukemisen jälkeenkin ja erityisesti kun on kysymys isoista kokonaisuuksista.

2. Projekti

- kaksi miestä ja multakasa, tämä ajatus on selitetty blogitekstissä http://kasperajatus.blogspot.fi/2013/02/blog-post.html

- kirjoituksiin lukeminen on iso työprojekti.

- palapelin kokoaminen, palapeli jo osittain valmis. Palapeli on jo opittu aines, tietorakennelma mielessäsi.

- hajanaisestakin kuvasta saattaa syntyä vielä eheä ja loistava teos oppimistyön avulla.

- tärkeää olisi nähdä lopuksi palapelin kokonaiskuva eli nähdä, mikä opitussa on olennaista tai jo parhaimmillaan lähteä olennaisesta liikkeelle ja lisätä siihen yksityiskohtia.

- pitkä kestoinen lukeminen tärkeää myös siksi, että jo opittu aines helpottaa uuden oppimista ja ymmärtämistä.

Tee itsellesi lukusuunnitelma:

1. Kuinka paljon luet ja koska?

2. Milloin et lue?

3. Koska tulee aloittaa, että ehdit lukea kaiken?

4. Lepo, hauskuussuunnitelma

- tee myös leposuunnitelma eli pohdi päivään hetkiä jolloin et lue tai väliin päivä jolloin et lue lainkaan. Aivosi käsittelevät alitajuisesti asioita myös tällöin.

- pyri kovan lukemisurakan jälkeen hieman keventämään ja pohdi isoja linjoja, ajattele, yhdistele –oivalla.

- matematiikassa, kielissä tee myös tehtäviä. Laske laskuja. Testaa oletko oppinut.

- Reaaliaineissa on hyvä myös tehdä miellekarttoja ja omasanaisia muistiinpanoja.

- Testaa välillä oppiminen esim. vanhojen YO –kokeiden avulla.

- voit testata oppimista myös hyvin yksinkertaisesti, kun olet lukenut kappaleen niin kysy itseltäsi, mitä siinä on olennaista.

3. Tavoitteiden asettaminen

- mieluiten realistiset sekä lukemisessa että tuloksissa.

- ennemmin yläkanttiin kuin alakanttiin.

- tee itsellesi lukusuunnitelmassa kohtuulliset tavoitteet, jottet syyllistä itseäsi lukuprosessin aikana

- jokainen luettu sivu on puolellasi!!

- oikeanlaiset tavoitteet ovat luomassa motivaatiota

4. Vertaistuki

- on hyvä jakaa tuntojaan toiveitaan, pelkojaan, iloaan, väsymystään kavereiden kanssa.

- jos vain mahdollista, juttele YO -kirjoituksiin liittyvistä asioista kaverisi kanssa

- voitte myös opettaa toisianne, jos toinen ymmärtää jonkin asian paremmin kuin toinen.

- voitte laskea esim. yhdessä laskuja. Yhdessä tekeminen auttaa motivoitumisessa

5. Kirjoitukset

- itse kirjoituksissa ole rohkealla mielellä

- alkuun voi tulla sellainen tunne, etten ns. osaa mitään. Tunne on yleinen.

- hengitä rauhallisesti syö tuttua karkkia – rauhoitu. Osaat paljon asioita. On kysymys siitä, miten saat tuon osaamisen ulos ja ylös paperille.

- reaaliaineissa esim. uskonto on välillä tarkoituksella tehtävä luotu ovelaksi, ettei heti oivaltaisi: "Tästähän tutusta asiasta tässä on kyse."

- palaa tehtävien pariin ja tartu tehtävään, joka on sinulle tutuin ja varmin. Usein se, että alkaa tehdä tehtävää, huomaa osaavansa, johtaa siihen että rauhoittuu ja pääsee työhön kunnolla käsiksi.

- tee töitä loppuun saakka. Käytä koko aika hyväksesi.

- tee itse kirjoituksiin myös jonkinlainen karkea suunnitelma ajan käytöstä. Kokeen suorittamiseen on aikaa kuusi tuntia. Jos vastattavien kysymysten määrä on esim. 5 (eri reaaliaineissa määrä vaihtelee), niin silloin kirjoittajalla on 1h 12 min vastausaikaa kysymystä kohti. Toki aikaa kuluu myös kysymysten valintaan, evästaukoihin ja vessakäynteihin.

- sähköinen YO-koe vaatii harjoittelua. Tutustu koetyyppeihin ja harjoittele kotona vastaamista tietokoneella. Esimerkki kokeita löydät abitreeneistä ja Digabista.

- joudut sähköisessä kokeessa avaamaan pienelle läppärin näytölle (suosittelen mahdollisimman suurta näyttöä) välillä aineiston ja välillä kirjoittamasi tekstin ja välillä vielä itse kysymyksen. Tällaista sivun vaihtoa ja asian hahmottamista kannettavan ruudulla on syytä myös harjoitella etukäteen.

LUKIOLAINEN ENKELIKEHÄN SISÄLLÄ

Lukiossa opiskelija voi joutua hyvään tai huonoon kierteeseen. Kutsun hyvää kierrettä enkelikehäksi. Tuolloin opiskelijalla on hyvä selviytytymisennuste eli hän uskoo selviytyvänsä hyvin. Opiskelija, jolla on hyvä selviytymisennuste ei anna helpolla periksi vaan jaksaa yrittää ratkaista kyseistä ongelmaa esimerkiksi matematiikan tehtävää. Koska hän jaksaa pakertaa tehtävien parissa hän myös oppii asian paremmin. Kokeessa enkelikehän sisällä oleva oppilas saa hyvän numeron, joka sitten taas viestittää hänelle hänen hyvyydestään oppiaineessa. Hyvä numero motivoi opiskelijaa yhä parempiin suorituksiin. Näin enkelikehä toimii. Opiskelija selviytymiseensä uskoen, itseensä luottaen opiskelee ahkerasti ja yllätys, yllätys saa hyviä numeroja. Tämä vahvistaa hänen itsetuntoaan ja selviytymisennustettaan ja kannustaa lukiolaista eteen päin. Näin motivaatiokin kytkeytyy osaksi prosessia.

Opiskelija voi joutua kuin huomaamattaan myös pirunkehän sisälle. Pikku hiljaa hän jossain oppiaineessa alkaa tehdä vähemmän läksyjä ja luovuttaa helposti. Hän ei usko selviytymiseensä eli hänen selviytymisennusteensa on huono.

Koska opiskelija ei usko selviytyvänsä ei hän jaksa enää sitkeästi yrittää ajatellen "ei tää kumminkaan hyödytä". Tämä johtaa pitkällä aikavälillä siihen, että opiskelija tekee yhä vähemmän läksyjä ja ymmärtää yhä vähemmän. Huono koetulos on sitten taas todiste opiskelijalle siitä, että hän on oikeasti aineessa x huono. Näin hänen selviytymisennusteensa laskee.  Opiskelijan Itsetunto laskee ja motivaatio laskee ja näin PIRUNKEHÄ ON VALMIS.

Prosessi voi olla salakavala. Aivan kuin huomaamattaan voi joutua negatiiviseen kierteeseen opiskelussa. Tie pirunkehästä enkelikehään ei ole helppo, mutta kannattava ja yrittämisen arvoinen. Kelkka täytyy kääntää pienin siirroin kohti parempaa. Opiskelijan tulee uudelleen aloittaa tehtävien teko kyseisessä aiheessa aloittaen helpoimmista tehtävistä edeten kohti vaikeampia. Tärkeää tässä vaiheessa on saada pieniä onnistumisen kokemuksia. Nämä onnistumisen kokemukset askel askeleelta johdattavat lukio-opiskelijan kohti enkelikehää.

Hyvä psykologian vastaus YO-kirjoitusten ainereaalisssa

HYVÄ PSYKOLOGIAN VASTAUS

1.     Lue kysymys tarkkaan sana sanalta. Mieti, mitä tarkalleen ottaen kysytään.

2.     Kirjoita ensin suttupaperille vapaasti asioita, jotka tulevat mieleen kysymyksestä. Muistathan, että myös sähköisessä YO-kokeessa voit tehdä vastaussuunnittelman paperille.

3.     Mieti ja pohdi, missä järjestyksessä kirjoitat asioista. Jäsennä vastaus ja käytä kappalejakoa.

4.     Kirjoita vastaukseen johdanto. Määrittele kysymyksessä esille tulleet keskeiset käsitteet. Kerro jo jotakin ytimekästä liittyen vastauksesi keskeisiin ajatuksiin. Kerro ilmiön ajankohtaisuudesta ja merkityksellisyydestä.

5.     Soveltuuko vastaukseen jokin psykologinen teoria? Jos soveltuu niin käytä sitä vastauksessa. Älä pelkästään esitä teoriaa vaan sovella sitä nimenomaan tähän kysymykseen. Tämä kohta on erittäin tärkeä. Lähes aina jokin psykologinen teoria soveltuu vastaukseen. Teorian soveltaminen vastauksessa nostaa vastauksen arvoa/ pistemäärää selvästi. Teorian käyttö on yleensä myös edellytys korkeimmille pistemäärille 15-30 p. Olisi hyvä, että teoriaa käytettäessä mainittaisiin teorian kehittäjän nimi.

Hyvässä psykologian ainereaalin vastauksessa kokelas on  tuonut esille useammankin psykologisen teorian. Kutsun itse näitä muistisääntötyyppisesti teoriaboxeiksi. Psykologian ainereaalissa ei riitä, että esittää kysymykseen hyviä perusteltuja vastauksia. Vastausten tulee perustua psykologisille teorioille.

Ei myöskään riitä, että teoriaan viitataan. Tällöin lukijalle, arvioijalle jää epäselväksi tunteeko opiskelija tarkasti teorian olemuksen. Tämän vuoksi tarvitaan ns. teoriaboxia eli kirjoittajan tulee esittää teoria ja teorian pääperiaatteet ytimekkäästi. Tämän jälkeen teoriaa voi soveltaa kyseiseen aihepiiriin. Näin vastaus perustuu psykologian tieteellisiin teorioihin.

6.     Käytä psykologista terminologiaa esim. havaintokehä, sisäiset mallit, assimilaatio, kehityskriisi jne. Käyttämällä oikeaa terminologiaa osoitat hallitsevasi tieteenalan käsitteitä ja sitä kautta psykologisen tieteen ajattelutapaa.

7.     Jos kysymykseen sisältyy jokin aineisto esim. kuva tai pidempi lainaus, niin muista viitata vastauksessasi tähän aineistoon.

8.     Kohdat 4 ja 5 erottavat vastauksen ns. keittiöpsykologiasta, joka itsessään on arvostettavaa, mutta ei riitä psykologian vastauksissa.

9.     Syy- seuraus  –suhteiden pohdinta on erittäin tärkeää vastauksissa. Miksi jostakin seuraa jotakin ja mikä ilmiön voisi selittää?

10.  Tuo vastaukseen riittävästi erilaisia näkökulmia yli kurssirajojen ja ns. 30 pisteen vastaukseen jopa yli ainerajojen. Hyvä vastausrunko psykologiassa on esim: psyykkiset tekijät, sosiaaliset/kulttuuriset tekijät, fyysiset tekijät. Ole rohkea. Näkökulmia saat esille apukysymysten avulla esim. miksi, milloin, missä sosiaalisessa ympäristössä, mitä ilmiöstä x seuraa.

11. Vastauksen sisäinen tasapaino. Kutakin asiaa on käsitelty kokonaisuuden kannalta sopivasti ja riittävän laajasti, mutta ei liikaa. 
12. Katso myös hyvä psykologian vastaus 2!
13. Katso myös hyvä psykologian vastaus 3!

Opiskelijan itsenäisiä oivalluksia taitavasta lukemisesta ja vastaustekniikasta

YLE abitreenien linkkilista kertaajalle


Tuoreita psykologian YO-kokeita 

OPISKELIJA MENNEISYYDEN, NYKYHETKEN JA TULEVAISUUDEN JATKUMOLLA

Ihminen, opiskelija elää ajan jatkumolla. Tämä lienee ihmisenä olemisen yksi perusta. Olemme ajassa, toimimme tiettynä aikana historiassa ja koemme ajan kuluvan. Aika on myös kokemuksellista. Nuorena koin, että lukio kestää melkein ikuisuuden –kolme vuotta. Nyt kolmekymmenvuotiaana ja lukion opettajana koen, että nuo kolme vuotta tuntuvat kuluvan aina vain nopeammin ja nopeammin.

• Opiskelijalla on historia kun hän tulee lukioon. Erityisesti oppimisen näkökulmasta hänellä on oppimishistoria. Opiskelija on oppinut perustietoja ja taitoja kuten laskemaan ja lukemaan ja joitakin vieraita kieliäkin. Peruskoulu on antanut hänelle varsin laaja-alaiset perustiedot maailmasta. Kunkin opiskelijan tietorakennelma on kuitenkin hieman erilainen. Toiset ovat jo varsin taitavia ja joidenkin taidot ovat vasta hataria. Tällä on suuri vaikutus esim. äidinkielen, vieraiden kielten ja matematiikan opiskelussa. Jos pohjarakennelma opiskelijan mielessä on heikko niin on hyvin vaikea ymmärtää uutta asiaa. Tätä ajatusta avaa esimerkki lapsuudestani.

Kun olin pieni, isäni kertoi minulle veneen perälaitteista ja veneen korjaamisesta pitkiäkin aikoja. Hän kertoi minulle defoista, trimmeistä, syylareista ja ruiskutuspumpuista. Kuuntelin isääni sujuvasti pitkiäkin aikoja, mutta en juurikaan ymmärtänyt. Minulla ei ollut riittäviä pohjatietoja asian ymmärtämiseksi. En ollut edes koskaan nähnyt veneen perälaitetta tai sen kaaviokuvaa ja näin minun oli lähes mahdotonta ymmärtää isäni selostusta. Jotta ihminen voisi oppia, tulee hänellä olla asiasta riittävät pohjatiedot. Entiset tietorakennelmat mielessä, pohjatiedot ovat perusta uuden asian ymmärtämiselle. Tämä on yksi keskeinen perusta lukio-opintojen onnistumiselle.

Ehkä vieläkin merkittävämpi asia oppimishistoriassa on mielikuvat, joita opiskelijoille on syntynyt itsestään eri aineiden oppijoina. Sen lisäksi, että opimme jotakin ainetta, opimme peruskoulun aikana, millaisia oppijoita olemme. Voin esimerkiksi oppia, että olen surkea matematiikassa. Miten paljon joudutaankaan lukiossa tekemään töitä opiskelijan kanssa, joka on menettänyt uskon itseensä oppijana jossakin aineessa. Tähän ei auta mielestäni muu kuin se, että opiskelija itse tutkiskelee itseään ja tunnistaa itsessään näitä negatiivisia mielikuvia ja alkaa kyseenalaistaa niitä. Tässä prosessissa opettaja voi olla suureksi avuksi.

Kolmanneksi oppimishistoriassa opitaan oppimistaitoja tai sitten ne jäävät oppimatta tai ovat varsin kehittymättömät. Lukiossa, jossa opetan, oli tyttö, jonka äiti oli opettanut hänelle aktiivista lukemista jo alakoulussa. Lukioon tultaessa hänen lukemisen tapansa olivat erittäin hyvät ja tulokset mainiot. Opiskelijat eroavat huomattavasti oppimistaidoissaan. Oppimistaitoja on tietoisesti tai tiedostamattomasti opiskeltu jo alakoulusta alkaen. Tiettyjen oppimistaitojen oppimiseen kuluu aikaa. Täysi hyöty tietyistä oppimistekniikoista esim. miellekartat saavutetaan vasta sitten kun itse oppimistekniikka on kunnolla opittu. Tämäkin on tärkeä sisäistää: oppimistekniikan oppimiseen kuluu aikaa.

Lisäksi hyvin tärkeä on ns. työperiaate. Työperiaatteen periaate on se, että töitä tekemällä voi saada parempia tuloksia. Oppilaan tulee saada kokemuksia, jolloin hän oivaltaa, että harjoittelemalla voin kehittyä. Tämä tuntunee lukijasta itsestään selvältä, mutta näin ei välttämättä ole. Esimerkiksi kielen kurssilla lukiossa opiskelija voi tehdä hurjasti töitä, mutta saakin numeroksi saman kuin edellisellä kurssilla vaikkapa arvosanan seitsemän. Kielen oppiminen perustuu paljon myös entisille tiedoille, joten opiskelijan tulisikin jaksaa tehdä töitä vielä seuraavillakin kursseilla. Tällöin vasta harjoittelu alkaisi näkyä myös tuloksissa. Helposti kuitenkin edellä kuvattu tilanne johtaa päätelmään:” ihan sama vaiks mä luin, mä saan aina saman numeron”.

Lukion opiskelijalla on siis historia, oppimisrakennelma, jonka päältä hän ponnistaa lukiossa. Mitä paremmin pohja on rakennettu, mitä positiivisempia mielikuvia se sisältää sitä varmemmin opiskelija voi menestyä. Tärkeää on tietysti myös realistinen kuva itsestä. En peräänkuuluta tässä vaaleanpunaisia hattaroita. Valitettavasti kuva voi olla negatiivisen epärealistinen ja tähän opettajan tulee puuttua.

Opiskelija elää myös tässä hetkessä, näiden ihmisten ympäröimänä. Hänellä on ihmissuhdeverkosto, jonka tärkeä osa on oma perhe. Perhe luo perustan psyykkiselle turvallisuudelle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Opiskelija törmää kurssitarjottimiin, kirjahankintoihin, koeviikkoihin -arjen hallintaan. Ei ihan helppoa.

Samalla ehkä hän miettii, olenkohan viehättävä. Pitääköhän HÄN minusta. Hänellä toivon mukaan on hyviä ystäviä, jolle kertoa huolistaan ja iloistaan. Vertaistuki on tärkeä.

Opiskelija elää ajanjatkumolla myös tulevaisuutta. Tämä on ymmärtääkseni lukiomenestyksen kannalta olennainen tekijä. Opiskelija kehittelee itselleen ikään kuin tarinan, mitä tulee tapahtumaan lukioaikana ja sen jälkeen. Toinen kehittelee itselleen menestystarinan, jossa hän lukee ahkerasti ja selviää hienosti kirjoituksista. Toinen taas näkee silmissään jo epäonnistumisia, tuskaa ja sosiaalista häpeää. Tulevaisuus tulee nykyhetkeen. Positiivinen tulevaisuusnäky antaa energiaa tähän hetkeen. Se on kuin kultainen, sädehtivä loputon virta joka antaa energiaa ja motivoi opiskelijaa. Jotakin hyvää on tapahtumassa tulevaisuudessa minulle.

Toisaalta tulevaisuus voi olla kuin musta aukko, pelottava. Tuo näky epäonnistumisesta alkaa syödä tätä hetkeä. Se imee psyykkistä energiaa tästä hetkestä. Tulevaisuusnäystä alkaakin muodostua negatiivinen ennuste, profetia, kohtalo. Tämän vuoksi on hyvin tärkeä tiedostaa, millaisen tarinan itselleen kuvittelee lukiossa.  Iso kysymys minulle itselleni on ollut: ” Saanko onnistua? Voiko minulle käydä hyvin? Saanko kuvitella itselleni iloisen tulevaisuuden?”. Miten ikinä voisin voida hyvin, jollen edes uskalla kuvitella tuota tilaa tulevaisuudessa?

Näiden kolmen näkökulman: menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus,  huomioiminen opiskelussa on mielestäni hyvin tärkeää. Näiden tiedostaminen ja tunteminen auttaa opiskelijaa auttamaan itse itseään. Olennaista on nähdä muutoksen mahdollisuus. Elämäni ei ole määräytynyt vaan toimintatapojen ja ajattelun muuttamisella voin muuttaa elämääni.

Energiamalli hyvinvoinnin ymmärtämisen perusta

1. ENERGIAMALLI, IHMISEN KOKONAISVALTAINEN HYVINVOINTI OPPIMISEN PERUSTANA

Ihmisen motivaatiota ja vireyttä voidaan tarkastella suhteessa johonkin yhteen asiaan esimerkiksi, kuinka motivoitunut Tiina on opiskelemaan matematiikkaa tai englantia. Lisäksi voimme arvioida hänen vireystilaansa näillä tunneilla. Tällöin tarkastelun alla on jokin aine tai aihe motivaation osalta tai vireys jonain tiettynä hetkenä. Usein kuitenkin opiskelijoiden menestystekijät ja ongelmat näyttävät liittyvän kokonaistilanteeseen ennemminkin kuin johonkin yksittäiseen asiaan tai aineeseen. Menestyvän oppilaan taustalla monet tekijät ovat kunnossa: perhe, ystävät, fyysinen terveys, hyvät oppimistavat. Toisaalta oppilas, joka kamppailee ongelmien kanssa, kohtaa niitä usealla rintamalla. Tätä holistista näkökulmaa tulen tuomaan esille tässä kirjassa useampaan kertaan ja perustelemaan sen mielekkyyttä. Näkökulma ei silti sulje pois yksittäisten asioiden tärkeyttä.

Havahduin ongelmien ratkaisun kokonaisvaltaiseen näkökulmaan ollessani opettamassa eräässä lukiossa työurani alkuaikoina. Minun ryhmässäni oli tyttö, jolla oli suuria vaikeuksia koulunkäynnissä. Vaikeudet näyttivät ensisilmäykseltä asenneongelmilta ja terveydellisiltä ongelmilta. Tytöllä oli paljon poissaoloja sairastelujen takia. Niitä oli niin paljon, ettei hän ollut saanut suoritettua moniakaan kursseja tuon vuoden aikana.

Keskustelimme pitkään tytön kanssa ja oikeastaan tuosta keskustelusta ja sitä seuranneesta oivalluksesta tuli ajatteluni kulmakivi. Tyttö kertoi, että hän asuu vuokralla ja hänen vanhempansa eivät kykene avustamaan häntä rahallisesti. Tämän vuoksi hän joutui käymään karkkikaupassa töissä. Karkkikaupasta ei osa-aika apulainen saanut olla palkallisella sairaslomalla. Tytön täytyi käydä puolikuntoisena töissä karkkikaupassa, jotta hän sai vuokransa maksettua. Tytöllä oli useiden lääkekuurien ja keuhkoputkentulehduksien kierre ja hän alkoi olla aika voimaton. Lisäksi hän koki jatkuvaa syyllisyyttä koulupoissaoloista. Tämä opiskelija oli TILANTEESSA, joka ylläpiti hänen pahoinvointiaan. Ongelma näyttäytyi keuhkoputkentulehduksena, mutta oli paljon laajempi ja näin sen ratkaisukin sisältyi kokonaistilanteeseen. Kehitimme yhdessä suunnitelman, jossa opiskelija vähensi hieman työskentelyään karkkikaupassa ja teki lukioon hieman kevennetyn työsuunnitelman.

Tyttö ei myöskään enää itse nähnyt tilannetta kokonaisuutena. Hän oli niin uupunut, että yritti selvitä asiasta ja tilanteesta eteenpäin. Tällaisiin tilanteisiin liittyy helposti myös ns. välttämiskäyttäytymistä. Opiskelija alkaa ajatella, että häntä pidetään lintsaajana ja hän kokee epämiellyttävänä tulla selittämään tilannettaan. Kaikki me haluamme välttää epämiellyttäviä tilanteita, jossa joudumme kertomaan omista ongelmistamme. Helposti tämä johtaakin siihen, että opiskelija pyrkii välttämään henkilöitä, joiden kanssa hänellä on esim. keskeneräisiä kursseja ja tällainen pakoilu ja välttäminen sitten taas syö energiaa.

Klassinen virhe, joka helposti tehdään opiskelijoiden kanssa, joilla on ongelmia on se, että laaditaan hyvin rankka opiskelusuunnitelma, jonka avulla sitten yritetään saada muut kiinni. Usein tämä osoittautuu pirulliseksi ansaksi opiskelijalle. Opiskelija, joka jo valmiiksi on hieman heikkokuntoinen, yritetään saada tekemään nopeasti paljon suorituksia. Ihmisellä on siis eräänlainen henkinen kunto aivan kuin fyysinen kunto. Eihän heikkokuntoisille suositella heti 20 kilometrin juoksulenkkiä vaan kahden kilometrin kävelyä. Ymmärtääkseni sama pätee myös opiskelijoihin, joilla mahdollisesti on ollut ongelmia jaksamisen kanssa. 

Yksinkertaisesti ihmisellä on käytössään tietty energiamäärä elämän eri tehtäviin. Nämä tehtävät vievät hänen aikaansa ja energiaansa. Jos opiskelija joutuu toimimaan monilla kentillä, jotka vievät hänen aikaansa ja energiaansa ei hän pysty enää täysipainoisesti keskittymään kouluun. Hän ei kykene antamaan panostansa opiskelulle. 

Ilmiö ei tietenkään ole aivan näin yksinkertainen kokonaisuudessaan. Jotkut elämänkentät eivät pelkästään vie energiaa vaan myös tuovat sitä meille. Esimerkiksi jokin mieleinen harrastus virkistää ja piristää meitä. Se antaa meille henkistä vireyttä ja auttaa meitä jaksamaan toimissamme. Parhaimmillaan tässä harrastuksessa saamme myönteistä palautetta itsestämme ja toiminnastamme, joka sitten taas vahvistaa käsitystä itsestämme.

Toisaalta, jokin asia voi viedä henkisen energiamme lähes kokonaan. Esimerkiksi läheisen ihmisen menettäminen voi viedä nuoren ajatukset. Surutyö vaatii aikansa. Vanhempien riitely kotona voi painaa nuoren mieltä. Lukioikäisenä nuori etsii omaa identiteettiään ja tuo kehitysprosessi, sisäinen itsensä etsiminen voi viedä hänen voimavaroistaan suuren osan. Henkinen vireys on resurssi, josta ei voi ammentaa loputtomasti eri asioille. Välillä jonkin asian arvo ja merkitys nuorelle on huomattavasti tärkeämpi kuin koulun arvo ja näin se ajaa koulun ohitse. Tämän vuoksi nuoren kokonaisvaltainen hyvinvointi on erittäin tärkeää, jotta hän voisi suunnata energiaansa tehokkaasti myös koulunkäyntiin.

Selvennän energiakenttämalliani vielä yhdellä esimerkillä, joka liittyy parisuhteeseen. Varhaisaikuisuudessani hyvä ystäväni perusti perheen. Ystävälleni ja hänen vaimolleen syntyi ensin yksi lapsi ja sitten jonkin ajan päästä toinen ja pian tämän jälkeen he erosivat. Tämä ero pohditutti minua hyvin paljon. Jos heidän tilannettaan tarkastelee energiakenttämallin valossa ero, joka muuten vaikutti epätodennäköiseltä alkaakin valitettavasti näyttääkin todennäköiseltä. Ystävälläni oli gradu kesken lapsen ollessa pieni ja samalla he alkoivat remontoida rintamamiestaloa. Esikoisella oli koliikki, joka valvotti äitiä ja isää kaikki yöt. Äiti joutui olemaan yksin vauvan kanssa päivät kun isä teki pitkää päivää rakennuksilla. Myöhemmin äiti meni vielä haastavaan  työhön. He väsyivät. Väsymys aiheutti riitoja. Kun talo tuli valmiiksi ja gradu, olivatkin he jo valmiit eroamaan. Ymmärtääkseni eron keskeinen syy oli se, että molempien energiavarat loppuivat. Väsymystä haastavassa tilanteessa oli kertynyt liikaa. Tilanne oli ollut liian vaikea liian pitkään. Molemmat olivat joutuneet kuluttamaan energiavarojaan liian monilla liian paljon energiaa vaativilla kentillä. Olen ajatellut, että jos nimeäisimme nämä henkilöt muuttujiksi X ja Y, voisimme sijoittaa melkeinpä kenet tahansa tuohon tilanteeseen Äksäksi ja Yyksi ja seuraus olisi todennäköisesti sama. Näin ollen ei riitä, että muutamme vain ajatteluamme. Ei riitä, että kehitämme vuorovaikutustaitojamme. Välillä tulee aidosti tehdä jotakin reaalitilanteelle elämässä. Tehdä elämäntilanteessa sellaisia ratkaisevia muutoksia, että tuossa tilanteessa elävillä ihmisillä on mahdollisuus jaksaa eikä vain jaksaa ja selviytyä vaan oikeus voida hyvin.

Tuossa tilanteessa elävillä ihmisillä on mahdollisuus jaksaa eikä vain jaksaa ja selviytyä vaan oikeus voida hyvin.