Syrjäytymisvaara ja veitsenterä-argumentti

8.   Syrjäytymisvaara ja veitsenterä-argumentti

Syrjäytymisvaarassa oleva nuori on usein veitsenterällä. Tarkoitan tällä sitä, että hänellä olisi varmasti halu jatkaa asiallisesti lukiota, mutta työntävät ja vetävät tekijät saavat hänet tasapainottelemaan veitsenterällä. Mitä yritän tällä vertauskuvalla viestittää?

Usein syrjäytyvän nuoren tilannetta katsotaan jollakin tapaa ylempää ja ulkoapäin objektiivisesti. Tämäkin on tärkeä näkökulma. Mutta kun tilannetta katsotaankin kuvitteellisesti ja empaattisesti syrjäytyvän nuoren silmin, kaikki voi alkaakin näyttää hieman erilaiselta. Nuori usein etsii hyväksyntää ja myönteistä huomiota jostakin. Vaikeuksissa oleva nuori harvoin saa  myönteistä palautetta tai huomiota kotoa tai koulusta. Harvoin näissä tilanteissa etsitään nuoren vahvuuksia ja huomioidaan häntä myönteisesti vaan lähinnä käydään läpi ongelmia opiskelussa ja nuoren käyttäytymisessä. Helposti näistä nuoren auttamistilanteista muodostuukin jonkinlaisia syyttämis- ja syyllistämishetkiä, vaikka siihen ei kukaan pyrikään. Kun nuori on jonkin verran jo lintsannut koulusta ja jättänyt tehtäviä ja kokeita eri aineista tekemättä niin opettajien kohtaaminen muodostuu yhä vaikeammaksi. Tästä alkaa noidankehä joka itsessään johdattaa nuoren kohti syrjäytymistä.

Jos ajatellaan ihmistä yksilöä hyvin yksinkertaisesti niin hän pyrkii saamaan itselleen mielihyvää ja positiivista huomiota. Näissä tilanteissa kun nuoren voimat voivat olla jo vähäiset niin hän saakin pelkkiä negatiivisia viestejä tahoilta, joiden pitäisi auttaa häntä, tahoilta, jotka voisivat kuitenkin tarjota nuorelle aidosti mielekkäitä mahdollisuuksia

Ja samalla on tarjolla jotakin muutakin. Usein nuoren lähipiirissä on ryhmä, joka houkuttaa nuorta johonkin toisenlaiseen toimintaan: lintsataan yhdessä ja mennään kahville, jätetään yhdessä kokeet väliin tai pahimmillaan joukko saattaa olla ohjaamassa nuorta päihteiden käyttöön.  Nuori on siis veitsenterällä, kaksi erilaista maailmaa ja mahdollisuutta kutsuu häntä. Tällöin koulun pitäisi tarjota nuorelle myös positiivisia lähtökohtia ja yrittämisen mahdollisuutta ja aitoa inhimillistä toivoa.

Tämä on erittäin vaikeaa käytännössä, mutta uskon, että syvällä perusasenteella on näissä tilanteissa suuri vaikutus. Jos nuori aistii, että häntä halutaan aidosti auttaa, niin antaa se hänelle voimia yrittää ja jatkaa. Jos taas nuori lukee opettajien kasvoilta viestin:” olet toivoton luuseri”, niin tämä on viemässä nuoren viimeisiä voiman rippeitä. Nuori on siis veitsenterällä.

Tähän liittyy myös ns. porttiteoria tai domino-teoria. Tietynlainen tilanne ikään kuin vääjäämättömästi ohjaa nuorta tietynlaiseen käyttäytymiseen. Tämä domino-palikoiden negatiivinen kaatuminen tulisi nähdä ennalta ja pyrkiä ohjaamaan nuorta  aktiivisesti uuteen myönteiseen alkuun esimerkiksi juuri matematiikan ja kielten opiskelussa. Näin nuoren dominopalikat lähtisivätkin kaatumaan myönteiseen suuntaan ja tämä prosessi johtaisi helpommin taas uusiin myönteisiin valintoihin ja toimintamalleihin.