OIKEA LEVEL OPPIMISEN PERUSTANA

OPPIMINEN RAKENTAMISENA.

Kognitiotieteen myötä oppiminen näyttäytyy aika tavalla uudenlaisena prosessina verrattuna aikaisempaan näkemykseen. Oppiminen on rakentamista. Mitä ihmettä sitten rakennetaan? Opiskelija rakentaa oppirakennelmaa mieleensä. Ja tätä rakennelmaa voikin rakentaa ainoastaan oppija itse. Joku toinen voi auttaa häntä oppimisessa, mutta kukaan toinen ei voi oppia toisen puolesta.

Otetaan esimerkiksi tietokonepeli, jossa pelaaja voi siirtyä tasolta (level) toiselle. Kun aloittelemme jonkin pelin pelaamista se voi tuntua aika haastavalta ja jopa ykköslevel voi tuottaa vaikeuksia. Tällöin luomme ensimmäisiä sisäisiä malleja asiasta, alamme rakentaa tietorakennelmaa mieleemme tästä aiheesta. Yleensä aika pian saavutamme kuitenkin kakkoslevelin ja kolmoslevelin ja tällöin jo ykköstaso tuntuu liian helpolta. Oppiminen on tapahtunut. Tietorakennelmamme pelistä on kasvanut, muistimallit tapahtumista pelin sisällä ovat kehittyneet ja voimme ennakoida tapahtumia paremmiin ja täten päästä seuraaville tasoille.

Harvoin pelien kohdalla ajattelemme, jos joku alkaisi vaikka viitosleveliltä pelaamisen, että hän on älyltään liian heikko tähän peliin epäonnistuessaan vaan kehotamme häntä aloittamaan tasolta yksi. Opittavan asian tason tulee olla sopivassa suhteessa meidän sisäisen oppirakennelman tasoon. Eihän talossakaan perustuksien päälle yritetä laittaa kattoa vaan seinät. Tämä on nykyisen oppimisnäkemyksen perusajatus. Tämä periaate olisi erittäin tärkeää huomioida myös lukio-opinnoissa. Sama ”pelitilanne” voi olla ruotsin, englannin ja matematiikan opinnoissa.

Opiskelija tulee yläkoulusta lukioon ja saa englanninkielen ensimmäisistä kursseista sarjan englanti kurssi 1: 5, kurssi 2:4, kurssi 3:4. Sarja on huolestuttava ja voi pahimmillaan ennakoida reppuja yo-kirjoituksissa. Mutta mistä tämä sarja johtuu ja mitä pitäisi tehdä uuden oppimisnäkemyksen valossa.

VASTAUS 1: Opiskelija on geneettisesti lahjaton kielissä ja meillä on oikeasti hyvin vähän tehtävää ehkä raju harjoittelu voisi autta  a ja sadat tukitunnit jos nekään. (Vanha vastaus)

VASTAUS 2: Opiskelijan lähtötaso (level) on väärä suhteessa lukiossa opetettavan kielen vaatimustasoon. Oppilas voi hyvinkin olla normaali kyvykkyydeltään tässä aineessa. Oppimisrakennelma on liian heikko ja näin opetettavat asiat tuntuvat kovin vaikeilta vrt. että tietokonepelissä hyppäisit suoraan levelille 8. Oppimisrakennelman taso ja opetuksen oppimissisällöin taso ovat tuhoisassa suhteessa toisiinsa. Nyt meillä onkin paljon tehtävää ja paljon mahdollisuuksia.

Ongelmana tässä tilanteessa on se, että vaikka ongelmana olisikin heikko oppimisrakennelma niin oppilas itse tulkitsee ja mahdollisesti jopa opettaja, että hän on yksinkertaisesti tyhmä aineessa tai niin kuin eräs opiskelijani sanoi: ” Minulta puuttuu jokin matematiikkaosa aivoistani”. Tätä vastaan meidän tulee taistella kaikin keinoin. Mitkä ovat aseemme?

1.     Kerromme tästä ilmiöstä, jolloin opiskelija ikään kuin saa mentaalisen rokotteen sitä vastaan.

2.     Alamme konkreettisiin toimenpiteisiin eli opiskelijan tulee rohkein mielin käydä heikosti menneet kurssit uudestaan ja näin vahvistaa rakennelmaansa. Hyvää koulukulttuuria olisi juuri se, että tällaista ei koettaisi nöyryyttävänä vaan hyvänä peruskäytänteenä. Ei ole järkeä mennä kaikkia kursseja läpi nippa nappa ymmärtämättä kunnolla asiaa.

3.     Jos opiskelija ei halua käydä kursseja uudestaan tulee hänen oma-aloitteisesti aloittaa esim. kieliopin kertaus tai ohjatusti kielen opettajan johdolla joko lukiolla tukiopetuksena, jos se on mahdollista tai sitten yksityisesti.

4.     Opiskelija alkaa kehittää parempia oppimismenetelmiä ja tekee läksyt ajankohtana, jolloin hän on vireä.

Miksi tulisi tehdä näin? Nyt täytyy katsoa kauemmas eli jo kirjoituksiin. Tämänkaltainen sarja johtaa helposti reppuihin kirjoituksissa. Reputuksen jälkeen opiskelijan edessä olisi kokonaisen aineen kertaaminen ja usein vielä yksin. Tämä tehtävä on jo varsin haastava. Lisäksi tässä tilanteessa voi tulla motivaatio-ongelmia. Esimerkiksi kaikkien kurssien uudelleen käynti vuoden aikana lukiolla voi olla haastavaa nimenomaan siksi, että kaverit ihmettelevät, mitä opiskelija vielä tekee lukiolla? Vaikka tämä olisi varmasti yksi parhaista vaihtoehdoista.

Näin ollen olisi hyvä katsoa kauemmas jo ensimmäisenä lukiovuotena ja pyrkiä vahvistamaan kurssien uudelleen käymisellä tai omaehtoisella kertaamisella ainetta, jotta oppimisrakennelma vahvistuisi ja tämä sitten taas mahdollistaisi uusien kurssien 4,5 kunnollisen suorittamisen ja lopulta kirjoitusten läpäisemisen.

Helposti käykin toisin. Opiskelija alkaa vältellä vaikeaa ainetta. Pitää pitkiä taukoja kurssien välillä, koska tietää, että aine on hänelle epämieluisa. Näin asiat ehtivät jo unohtua ja oppimisrakennelma pysyy koko ajan heikohkona. Opiskelija yrittää unohtaa koko asian ja voi ollakin, että tämä nelossarja on ikään kuin yllätyksenä vastassa penkkareja edeltävinä päivinä. Tuolloin on jo hieman myöhäistä toimia.