Oppimisen ymmärtämisen laajeneva piiri

2.     OPPIMISEN YMMÄRTÄMISEN LAAJENEVA PIIRI

Oppimisen ymmärtäminen on muuttunut kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Tyypillinen tilanne oppimisesta on luokkatilanne, jossa opettaja opettaa oppilaille. Tutkimusalue on rajattu luokkahuone. Luokkahuoneessa on tavallaan kolme eri elementtiä: oppilaat, opettaja ja opetettava aihe.

Kun aloitin opiskeluani 90-luvun alkupuolella Turun yliopiston kasvatustieteen laitoksella niin puhuimme vielä aika paljon opetusmenetelmistä. Tällöin huomio keskittyy nimenomaan opettajaan ja hänen opetukseensa. Perusidea on se, että jos opettaja opettaa hyvin eli käyttää oikeita opetusmenetelmiä niin oppilaat oppivat tehokkaasti. Näin varmasti osittain onkin. Ajattelutavalle on tyypillistä, että opettaja nähdään keskuksena, kynttilänä, aurinkona.

Seuraava piiri ottaa mukaan oppijan. Ymmärtääkseni juuri 90-luvun alkupuolella suomalaisessa kasvatustieteessä alkoi  tapahtua (toivottavasti ei ole perspektiiviharhaa). Oppijasta tulikin kognitiivisen näkemyksen mukaan oppimisen keskipiste, tilanteen aurinko. Kognitiivisen oppimisnäkemyksen mukaan oppiminen tapahtuu oppijan mielessä. Oppija itse rakentaa mielensä oppimisrakennelman. Nyt olennaiseksi muodostuukin oppijan ja opettajan välinen vuorovaikutus. Erityisesti opettajan opetuksen tason tulee olla hedelmällisessä suhteessa oppijan oppimisrakennelmaan eli tietotasoon. Jos opettaja opettaa liian vaikeaa asiaa ja vaikka kuinka hienoin menetelmin, ei oppimista tapahdu. Oppimista tapahtuu, jos oppilas oikeasti ymmärtää opettajan ajattelun ja opettajan esittämän aineksen taso on lähellä oppilaan tietorakennelmaa. Tämä on tietynlainen kopernikaaninen kumous: oppilas on luokkahuoneen aurinko!

Piiri laajenee edelleen. Luokkahuoneesta voi kävellä käytävälle ja jopa lukion pihalle. Pihalla voi tavata kavereita. Kavereiden kanssa jutellaan viikonlopusta, musiikista ja harrastuksista. MUTTA MYÖS KOULUSTA JA OPETTAJISTA! Seuraava laajeneva piiri on opiskelijoiden sosiaalinen piiri, ryhmät koulussa, jotka jakavat ajatuksia opiskelusta, opetuksista, aineista ja opettajista. Tämä piiri lienee hyvin tärkeä myös oppimisen kannalta. Oppilasryhmä voi luoda negatiivisuutta ja koulukielteisyyttä tai sitten myönteisyyttä: kannattaa lukea ja yrittää. Oppilas ei koskaan ole koulussa yksin! Muut koulukaverit ovat rakentamassa opiskelijan asennetta lukioon ja opiskeluun. Kaveriporukassa luodaan myös parhaimmillaan hyvää henkeä.

Itse kävin yliopistolla kirjastossa lukemassa ihan vain siksi, että voisin jutella kavereiden kanssa aina välillä ja juoda kahvia Henrikin-kahvilassa. Tärkeää oli yhdessäolo, sosiaalinen tuki, jonka voi saada vertaisilta. Joskus myös yhdessä pohdimme itse aihepiirejä eli saimme toisilta tukea itse oppimisprosessiin.

Piiri laajenee vielä kotiin. Ennen kuin lukiolainen tulee aamulla kouluun on jo tapahtunut jotakin. Erityisesti on nukuttu yö tai sitten on nukuttu hyvin vähän. Koulun jälkeen opiskelijan tulee hallita ajankäyttöään. Kuulostaa jotenkin kamalalta, mutta tarkoitan sitä, että opiskelijan tulisi tehdä läksyt ja tehdä jotakin kivaa illalla. Internet-aikamme luo tämän suhteen aivan uusia haasteita. Sähköisen viihde-elektroniikan houkutusarvo on aika paljon suurempi kuin ritariässän aikaan.

Vieläkin enemmän koti on tunteiden suojaava taivas. Kodissa ihminen saa olla parhaimmillaan oma itsensä. Kodissa voi saada tukea ja turvaa ja kannustusta.

Oppimisen keskus on oppilaan mieli! Mieleen vaikuttavat tiedolliset asiat, mutta myös tunteet ja motivaatio ja ruumiin vireys. Nyt tarkastelemme oppimista opiskelijan kautta, yksilön kautta, joka tuntee ja ihmettelee yksilönä. Jokainen on joskus väsynyt ja kiukkuinen esimerkiksi Mopo on saattanut hyytyä talvihankeen ennen ensimmäistä oppituntia.

Luokkahuoneeseen ei kävele standardi-tabula rasa mieli ja keho, vaan elämän keskellä oleva ihminen, johon vaikuttaa koko elämän moninaisuus. Näin opiskelijan mieli todella on kaiken syntetisoiva keskus.